Thirasta kirjoittaessani mainitsinkin jo Nea Kaménin
tulivuorisaaren. Siinähän tuo musta saari nököttää keskellä calderaa ja
huolimatta synkästä karuudestaan tai juuri sen takia, sinne tehdään päivittäisiä
tutustumisretkiä.
Alunperinhän Santorini oli ihan pyöreä saari, mutta
joskus 3500 vuotta sitten tapahtui sellainen hillitön luonnonkatastrofi, jonka
seurauksena Santorinin saaren keskiosa vajosi meren syvyyksiin. Olen lukenut
sellaisen selityksen, että Santorinin toimivan tulivuoren alla oli valtava
laavaluola, jonka katto lopulta antoi periksi maanjäristyksen aikana ja näin
syntyi tuo caldera. Räjähdyksen sanotaan kuuluneen Norjaan asti ~ kuka näin on
laskenut ja sanonut – en tiedä, mutta aikamoinen rytinä siinä on joka
tapauksessa ollut. Kylmä tai viileä merivesi sekoittui hillittömän kuumaan
laavaan, joten siinä syntyi varmasti melkoinen höyry- ja tuhkapilvi. Uskotaan,
että pelkästään sulaa kiviainesta on lentänyt kolmenkymmenen kilometrin päähän.
Tuhkaa on ollut niin paljon, että se on peittänyt valtavan ison alueen
Välimeren alueella. Eikös yksi Vanhan testamentin aikaisista Egyptin
vitsauksistakin ollut taivaan pimeneminen? Tiedemiehet ja teologit ovat tätä
asiaa pohtineet, että josko syyllinen löytyy Santorinista. Tuosta jyräyksestä
kerrotaan syntyneen sellainen tsunami, että saapuessaan Kreetan rannoille, se
tuhosi koko minoalaisen kulttuurin kerta rykäisyllä. Uskotaan, että caldera jäi
ihan avoimeksi merialueeksi ja nykyinen Nea Kaméni ja sen vieressä oleva Paléa
Kaméni ovat syntyneet maanjäristyksissä paljon myöhemmin.
Nea Kaméni on siis oikeasti tulivuori. Pääkraateri tupruttelee hiljalleen rikkikaasua ja maan uumenista nousseen rikin näkeekin kraaterin seinämällä keltaisena kerroksena. Rikki haisee kuin uuden vuoden ilotulitus, mutta se on sen verran myrkyllistä, että kannattaa vältellä turhaa nuuskimista. Itse kraateri on kuin suomalainen sorakuoppa jonkun harjun päällä– tosin musta ja haiseva eli siis ei mikään mahtava näky, mutta erikoinen kokemus joka tapauksessa. Kraaterin lähellä voi kokeilla maaperän lämpöä esimerkiksi isojen kivien välissä. Jos työntää kätensä johonkin aukkoon, kannattaa olla varovainen, sillä sieltä saattaa oikeasti saada palovamman.
Nea Kaméni on siis oikeasti tulivuori. Pääkraateri tupruttelee hiljalleen rikkikaasua ja maan uumenista nousseen rikin näkeekin kraaterin seinämällä keltaisena kerroksena. Rikki haisee kuin uuden vuoden ilotulitus, mutta se on sen verran myrkyllistä, että kannattaa vältellä turhaa nuuskimista. Itse kraateri on kuin suomalainen sorakuoppa jonkun harjun päällä– tosin musta ja haiseva eli siis ei mikään mahtava näky, mutta erikoinen kokemus joka tapauksessa. Kraaterin lähellä voi kokeilla maaperän lämpöä esimerkiksi isojen kivien välissä. Jos työntää kätensä johonkin aukkoon, kannattaa olla varovainen, sillä sieltä saattaa oikeasti saada palovamman.
Retket Nea Kaménille tehdään tietenkin isoilla veneillä tai pikkulaivoilla.
Kävelymatkaa rannasta kraaterille on varmasti reipas
kilometri ja vallankin mennessä se on raskasta touhua, koska silloin mennään
ylämäkeen ja saarella on vallankin keskikesällä hillittömän kuuma. Siispä
juomaa ja suojaavaa vaatetta mukaan ynnä hyvät kengät. Kohtuullisessa kunnossa
oleva ihminen pääsee sinne suhteellisen helposti ja hyvänä testinä on heti
laivalta lähtevä ensimmäinen mäki. Jos sen pääsee kunnialla ylös, pääsee sen
loppumatkankin ihan asiallisesti. Saarelle pyydetään muuten parin euron pääsymaksu,
joten sen verran kolikkoa matkaan.
Nea Kaménin vieressä on sitten pienempi saari, Paléa
Kaméni, jonka rannoille tehdään sitten uintiretki. Siellä on yksi lahti, jonne
virtaa maan alta lähteistä kuumaa ja hyvin mutaista vettä ja sekoittuessaan
meriveden kanssa, siitä tulee kirkkaan oranssista ja noin
neljä-viisikymmenasteista. Siellä voi sitten käydä pulikoimassa ja siitä
sanotaan, että se nuorentaa. Nuorennuksesta en mene vannomaan, mutta sen
lupaan, että uimapuku tai –housut ovat hillittömän sotkuiset sen keikan
jälkeen. Hauska kokemus, mutta vaatii sen verran uimataitoa, että pääsee
laivalta sinne lahden poukamaan ja takaisin, koska matkaa on varmaankin sata
metriä. Tuossa kuvassa näkee hyvin vesirajassa sitä ruosteisen mutaveden
värjäämää kivikkoa.