Thira tai Fira ~ molempia näkee ~ on saaren pääkaupunki
ja sijaitsee uskomattoman hienolla paikalla calderan reunalla. Hieman minua on
mietityttänyt vuosien varrella sellainen seikka, että miksi ihmeessä kaupunki
on rakennettu roikkumaan 270 metriä korkean mereen rajoittuvan jyrkänteen
reunalle, koska maanjäristysherkällä alueella osa rakennuksista on hulppeassa
vaarassa lähteä seikkailulle kohti syvyyksiä. Eiväthän kaikki rakennukset
suinkaan ole siellä reunalla, mutta kyllä siellä rumaa jälkeä tulee, jos maa
järisee oikein reippaasti. Silmiä hivelevä tuo kaupungin ulkoinen näyttävyys
joka tapauksessa on.
Kun tulee muualta saarelta tai vaikka lentokentältä
bussien parkkipaikalle (ehkä sitä voidaan bussiasemaksi kutsua) ja lähtee
kävelemään ylöspäin, ohittaa Thiran arkeologisen museon, jossa kannattaa käydä
tekemässä kunnollinen kierros. Näytteillä on pääasiassa muinaisesta Akrotirin
kylästä (siitäkin erillinen juttu) löytyneitä esineitä ja mm. täydellinen kopio
yhdestä talosta löytyneestä seinämaalauksesta. Jokaisen esineen kohdalla on
pienimuotoinen selitys. Kun käy tuossa museossa ja Akrotirin kaivauksilla, saa
irti Santorinin historiasta melkoisen palasen.
Siitä museolta sitten kun jatkaa ylöspäin tulee tämän
kirkon (Agios Minás) luokse ja sen kohdalta sitten avautuu näkymä calderaan,
jonka keskellä sijaitsee Néa Kaménin tulivuorisaari. Näky on uskomaton eikä
sitä voi oikeasti vangita minkäänlaisella kameralla. Caldera on 100
neliökilometrin suuruinen ja jos tulee sellainen tunne, että se on suuri, se
johtuu yksinkertaisesti siitä, että se on suuri. Calderaa ei pysty hallitsemaan
yhdellä katseella ~ päätä on pakko hieman panoroida, jotta pääsee tutustumaan
koko vajoamaan. Tuon näkymän kohtasin ensimmäistä kertaa keväällä 1995 ja on
pakko sanoa, että se jäi aikamoisena kokemuksena mieleen.
Thirassa on paljon kauppoja - ihan turistikamaa, vaatetta
ja kaikenlaista pikku tilpehööriä, mutta myös vaativammallekin ostajalle
kelvollisia koru-,kello- ja matkamuistokauppoja. Kapeita kujia kiertäessään
näkee monenlaista ja siellä saa helposti kulumaan tuntikausia, kun syynäilee
joka ovesta sisään. Ruokapaikkoja on ja mitä lähempänä olet sitä huikeaa
näköalaa, sitä parempaa hintaa joudut maksamaan.
Thiran alapuolella on vanha satama, Skála Firóni, jonne
pääsee kiemuratietä pitkin kävellen, aasin kyydillä tai ”hiihtohissillä”.
Satamaan pysähtyy usein loistoristeilijöitä, joilta ilmeisen varakkaat turistit
sitten tulevat kiertelemään kaupungille ja ostelemaan mitä nyt sitten
ostavatkin. Uskoisin, että Thiran hintoihin nämä risteilyvieraat ovat tuoneet
hieman ylimääräistä hintaa.
Heti siinä Thiran pohjoispuolella ovat Firostefani ja
Imerovigli, jotka kuulemma ovat vähän varakkaampien ihmisten lomanvietto- ja
myös asuinpaikkoja. Sitä en tiedä, koska en ole käynyt, mutta kaiketi se on
totta, koska kirjoissa näin sanotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti