Santorini sijaitsee Kykladien saariryhmässä Aigeian (Egean, Aigean...aika monta kirjoitusasua olen nähnyt) meressä sen alueen eteläisimäpänä saarena Ateenan ja Kreetan välissä. Matkaa Kreetalle lienee sata kilometriä. Saari on aika pieni ~ eteläisimmästä nurkasta pohjoisimpaan on matkaa jokseenkin kolmekymmentä kilometriä. Jos reissaa Santorinille viikoksi, niin siinä ajassa ehtii kutakuinkin nähdä kaiken näkemisen arvoisen, mutta ei kuitenkaan joudu istumaan autossa tai skootteroimaan kaikkea aikaa.
Saari on käytännössä puuton. Siellä täällä kasvavat puut on uskoakseni istutettu ja saatu sitkeähköllä hoidolla kasvamaan, mutta metsiä siellä ei ole. Niinpä siellä on todella vaikea mennä minnekään näkemättä merta. Saari on eteläpuolelta muutaman kilometrin levyinen ja pohjoisessa ei varmaankaan muutamaa sataa metriä leveämpi. Siitä kasvillisuudesta vielä... viiniä valmistetaan Santorinilla ja niitä viiniköynnäksiä on siellä ja täällä, mutta siitä kirjoitan joskus vähän enemmän, koska se ansaitsee oman juttunsa. Peltoja on siellä ja täällä.
Mutta siis se puuttomuus pistää suorastaan silmään. Ja kun ei ole puita, ei ole myöskään suojaa tuulelta ja kun saari on ihan keskellä merta, niin tokihan siellä tuulee tuntiuvasti. Joskus iltaisin, kun istuskelee Kamarin rantakadun tavernoissa, saa pitää pöytäliinasta kiinni, ettei sapuskat lentele taivaisiin (ja ihan vähän liioittelin, mutta kyllä siellä tuulee).
Saaren pienuuden tajuaa, kun menee tavalla tai toisella saaren korkeimmalle vuorelle, Mesa Vuonolle, joka on kutakuinkin 560 metriä korkea. Jos siellä ihan huipulla ei olisi armeijan rakennusta, voisi sieltä nähdä ympyrää pyöriessään koko saaren. Saarella asuu ympäri vuoden uskoakseni kymmenisen tuhatta ihmistä, mutta turistikaudella kansan määrä lisääntyy radikaalisti. Tässä alla olevassa kuvassa on etualalla saaren pääkaupunki Thira ja siellä taustalla näkyy tuo mainitsemani Mesa Vuono.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti