Néa Kaméni

Thirasta kirjoittaessani mainitsinkin jo Nea Kaménin tulivuorisaaren. Siinähän tuo musta saari nököttää keskellä calderaa ja huolimatta synkästä karuudestaan tai juuri sen takia, sinne tehdään päivittäisiä tutustumisretkiä.



Alunperinhän Santorini oli ihan pyöreä saari, mutta joskus 3500 vuotta sitten tapahtui sellainen hillitön luonnonkatastrofi, jonka seurauksena Santorinin saaren keskiosa vajosi meren syvyyksiin. Olen lukenut sellaisen selityksen, että Santorinin toimivan tulivuoren alla oli valtava laavaluola, jonka katto lopulta antoi periksi maanjäristyksen aikana ja näin syntyi tuo caldera. Räjähdyksen sanotaan kuuluneen Norjaan asti ~ kuka näin on laskenut ja sanonut – en tiedä, mutta aikamoinen rytinä siinä on joka tapauksessa ollut. Kylmä tai viileä merivesi sekoittui hillittömän kuumaan laavaan, joten siinä syntyi varmasti melkoinen höyry- ja tuhkapilvi. Uskotaan, että pelkästään sulaa kiviainesta on lentänyt kolmenkymmenen kilometrin päähän. Tuhkaa on ollut niin paljon, että se on peittänyt valtavan ison alueen Välimeren alueella. Eikös yksi Vanhan testamentin aikaisista Egyptin vitsauksistakin ollut taivaan pimeneminen? Tiedemiehet ja teologit ovat tätä asiaa pohtineet, että josko syyllinen löytyy Santorinista. Tuosta jyräyksestä kerrotaan syntyneen sellainen tsunami, että saapuessaan Kreetan rannoille, se tuhosi koko minoalaisen kulttuurin kerta rykäisyllä. Uskotaan, että caldera jäi ihan avoimeksi merialueeksi ja nykyinen Nea Kaméni ja sen vieressä oleva Paléa Kaméni ovat syntyneet maanjäristyksissä paljon myöhemmin.

Nea Kaméni on siis oikeasti tulivuori. Pääkraateri tupruttelee hiljalleen rikkikaasua ja maan uumenista nousseen rikin näkeekin kraaterin seinämällä keltaisena kerroksena. Rikki haisee kuin uuden vuoden ilotulitus, mutta se on sen verran myrkyllistä, että kannattaa vältellä turhaa nuuskimista. Itse kraateri on kuin suomalainen sorakuoppa jonkun harjun päällä– tosin musta ja haiseva eli siis ei mikään mahtava näky, mutta erikoinen kokemus joka tapauksessa. Kraaterin lähellä voi kokeilla maaperän lämpöä esimerkiksi isojen kivien välissä. Jos työntää kätensä johonkin aukkoon, kannattaa olla varovainen, sillä sieltä saattaa oikeasti saada palovamman.

 

 



Retket Nea Kaménille tehdään tietenkin isoilla veneillä tai pikkulaivoilla.



 

Kävelymatkaa rannasta kraaterille on varmasti reipas kilometri ja vallankin mennessä se on raskasta touhua, koska silloin mennään ylämäkeen ja saarella on vallankin keskikesällä hillittömän kuuma. Siispä juomaa ja suojaavaa vaatetta mukaan ynnä hyvät kengät. Kohtuullisessa kunnossa oleva ihminen pääsee sinne suhteellisen helposti ja hyvänä testinä on heti laivalta lähtevä ensimmäinen mäki. Jos sen pääsee kunnialla ylös, pääsee sen loppumatkankin ihan asiallisesti. Saarelle pyydetään muuten parin euron pääsymaksu, joten sen verran kolikkoa matkaan.

 



Nea Kaménin vieressä on sitten pienempi saari, Paléa Kaméni, jonka rannoille tehdään sitten uintiretki. Siellä on yksi lahti, jonne virtaa maan alta lähteistä kuumaa ja hyvin mutaista vettä ja sekoittuessaan meriveden kanssa, siitä tulee kirkkaan oranssista ja noin neljä-viisikymmenasteista. Siellä voi sitten käydä pulikoimassa ja siitä sanotaan, että se nuorentaa. Nuorennuksesta en mene vannomaan, mutta sen lupaan, että uimapuku tai –housut ovat hillittömän sotkuiset sen keikan jälkeen. Hauska kokemus, mutta vaatii sen verran uimataitoa, että pääsee laivalta sinne lahden poukamaan ja takaisin, koska matkaa on varmaankin sata metriä. Tuossa kuvassa näkee hyvin vesirajassa sitä ruosteisen mutaveden värjäämää kivikkoa.