Oian kylä

Kun menee Santorinille, kannattaa käydä tutkimassa muutama kohde. Voihan sinne toki mennä pelkästään makaamaan auringossa ja uimaan ja nauttimaan ihan vaan lomailusta, mutta ihan minun pienen pienenä vaatimattomana ehdotuksena on sellainen pikku juttu kuin kohteeseen tutustuminen. Tässä kirjoittelen tähän blogiin niistä kaikista paikoista, joissa olen ollut ja niistä on ihan sitten varmaan hyvä valita. Kaikkia ei kannata yrittää eka kerralla katsoa vallankaan, jos on reissussa vain viikon ~ en minäkään käy kaikissa paikoissa joka kerta ja nykyään jää aika usein suurin osa käymättä, koska olen kuitenkin saarella kierrellyt kohta kaksikymmentä kertaa.

Aloitetaan Oian kylästä, joka sijaitsee saaren pohjoisosassa.



Siitä sanotaan, että se on taiteilijakylä ja niin se varmaan onkin. Söpöjä pieniä taloja vieri vieressä ja mitä lähemmäs niemennokkaa päästään, sitä enemmän löytyy erilaisia kauppoja ja myös ruokapaikkoja. Kaupat tai puodit tai miksi niitä nyt haluaa sanoa, ovat hyvin mielenkiintoisia. Kannattaa katsella vaikka ei ostelisikaan mitään.

 

 

Niin Oiassa kuin koko saarellakin on hirveästi kirkkoja. Yli kaksisataa niitä kaikkiaan on ~ isoja ja pieniä ja ortodoksiseen tapaan varmaan jokaisella on oma suojelupyhimys. Ihan keskellä kylää - siinä kun bussiasemalta nousee keskusaukiolle on iso kirkko ja hyvällä tuurilla sinne pääsee sisäänkin silloin ja tällöin. Kirkot eivät Santorinilla ole aina auki, kuten usein ovat monissa muissa paikoissa.

Siihenkin lienee oma hyvä syynsä.

 

Oiakin on rakennettu pääosin calderan (=vajoama, siitä joskus myöhemmin) reunalle. Meri näkyy upeasti melko paljon kylän alapuolella ja siihen calderaan on todella makea näköala. Kun saarella viimeksi oli oikein raju maanjäristys vuonna 1956, kärsi Oian kylä melkoisia vaurioita, mutta niin se vaan on optimistisesti rakennettu uusiksi.

 

 











Se, mistä Oian kylä on oikein erikoisen kuuluisa ja runsaasti mainettu saanut, on se auringonlasku, jota mainostetaan maailman kauneimmaksi. Ei sillä, etteikö se olisikin hieno, mutta aika ylisanoja noissa oppaissa kirjoitetaan. Enemmän kuin auringonlasku, minua innostaa ja huvittaa niemennokkaan ahtautuneitten ihmisten innostus siitä, kun aurinko valahtaa horisontin taakse ja sitten ne ihmiset antavat aplodit!!!! Olen minäkin siellä läiskyttänyt tassuja yhteen. Sillä tavalla se on vaikuttava, mutta olen minä vähintäänkin yhtä upean auringonlaskun nähnyt Turun saaristossa - ellen peräti upeamman.