Néa Kaméni

Thirasta kirjoittaessani mainitsinkin jo Nea Kaménin tulivuorisaaren. Siinähän tuo musta saari nököttää keskellä calderaa ja huolimatta synkästä karuudestaan tai juuri sen takia, sinne tehdään päivittäisiä tutustumisretkiä.



Alunperinhän Santorini oli ihan pyöreä saari, mutta joskus 3500 vuotta sitten tapahtui sellainen hillitön luonnonkatastrofi, jonka seurauksena Santorinin saaren keskiosa vajosi meren syvyyksiin. Olen lukenut sellaisen selityksen, että Santorinin toimivan tulivuoren alla oli valtava laavaluola, jonka katto lopulta antoi periksi maanjäristyksen aikana ja näin syntyi tuo caldera. Räjähdyksen sanotaan kuuluneen Norjaan asti ~ kuka näin on laskenut ja sanonut – en tiedä, mutta aikamoinen rytinä siinä on joka tapauksessa ollut. Kylmä tai viileä merivesi sekoittui hillittömän kuumaan laavaan, joten siinä syntyi varmasti melkoinen höyry- ja tuhkapilvi. Uskotaan, että pelkästään sulaa kiviainesta on lentänyt kolmenkymmenen kilometrin päähän. Tuhkaa on ollut niin paljon, että se on peittänyt valtavan ison alueen Välimeren alueella. Eikös yksi Vanhan testamentin aikaisista Egyptin vitsauksistakin ollut taivaan pimeneminen? Tiedemiehet ja teologit ovat tätä asiaa pohtineet, että josko syyllinen löytyy Santorinista. Tuosta jyräyksestä kerrotaan syntyneen sellainen tsunami, että saapuessaan Kreetan rannoille, se tuhosi koko minoalaisen kulttuurin kerta rykäisyllä. Uskotaan, että caldera jäi ihan avoimeksi merialueeksi ja nykyinen Nea Kaméni ja sen vieressä oleva Paléa Kaméni ovat syntyneet maanjäristyksissä paljon myöhemmin.

Nea Kaméni on siis oikeasti tulivuori. Pääkraateri tupruttelee hiljalleen rikkikaasua ja maan uumenista nousseen rikin näkeekin kraaterin seinämällä keltaisena kerroksena. Rikki haisee kuin uuden vuoden ilotulitus, mutta se on sen verran myrkyllistä, että kannattaa vältellä turhaa nuuskimista. Itse kraateri on kuin suomalainen sorakuoppa jonkun harjun päällä– tosin musta ja haiseva eli siis ei mikään mahtava näky, mutta erikoinen kokemus joka tapauksessa. Kraaterin lähellä voi kokeilla maaperän lämpöä esimerkiksi isojen kivien välissä. Jos työntää kätensä johonkin aukkoon, kannattaa olla varovainen, sillä sieltä saattaa oikeasti saada palovamman.

 

 



Retket Nea Kaménille tehdään tietenkin isoilla veneillä tai pikkulaivoilla.



 

Kävelymatkaa rannasta kraaterille on varmasti reipas kilometri ja vallankin mennessä se on raskasta touhua, koska silloin mennään ylämäkeen ja saarella on vallankin keskikesällä hillittömän kuuma. Siispä juomaa ja suojaavaa vaatetta mukaan ynnä hyvät kengät. Kohtuullisessa kunnossa oleva ihminen pääsee sinne suhteellisen helposti ja hyvänä testinä on heti laivalta lähtevä ensimmäinen mäki. Jos sen pääsee kunnialla ylös, pääsee sen loppumatkankin ihan asiallisesti. Saarelle pyydetään muuten parin euron pääsymaksu, joten sen verran kolikkoa matkaan.

 



Nea Kaménin vieressä on sitten pienempi saari, Paléa Kaméni, jonka rannoille tehdään sitten uintiretki. Siellä on yksi lahti, jonne virtaa maan alta lähteistä kuumaa ja hyvin mutaista vettä ja sekoittuessaan meriveden kanssa, siitä tulee kirkkaan oranssista ja noin neljä-viisikymmenasteista. Siellä voi sitten käydä pulikoimassa ja siitä sanotaan, että se nuorentaa. Nuorennuksesta en mene vannomaan, mutta sen lupaan, että uimapuku tai –housut ovat hillittömän sotkuiset sen keikan jälkeen. Hauska kokemus, mutta vaatii sen verran uimataitoa, että pääsee laivalta sinne lahden poukamaan ja takaisin, koska matkaa on varmaankin sata metriä. Tuossa kuvassa näkee hyvin vesirajassa sitä ruosteisen mutaveden värjäämää kivikkoa.



Thira (Fira)

Thira tai Fira ~ molempia näkee ~ on saaren pääkaupunki ja sijaitsee uskomattoman hienolla paikalla calderan reunalla. Hieman minua on mietityttänyt vuosien varrella sellainen seikka, että miksi ihmeessä kaupunki on rakennettu roikkumaan 270 metriä korkean mereen rajoittuvan jyrkänteen reunalle, koska maanjäristysherkällä alueella osa rakennuksista on hulppeassa vaarassa lähteä seikkailulle kohti syvyyksiä. Eiväthän kaikki rakennukset suinkaan ole siellä reunalla, mutta kyllä siellä rumaa jälkeä tulee, jos maa järisee oikein reippaasti. Silmiä hivelevä tuo kaupungin ulkoinen näyttävyys joka tapauksessa on.



Kun tulee muualta saarelta tai vaikka lentokentältä bussien parkkipaikalle (ehkä sitä voidaan bussiasemaksi kutsua) ja lähtee kävelemään ylöspäin, ohittaa Thiran arkeologisen museon, jossa kannattaa käydä tekemässä kunnollinen kierros. Näytteillä on pääasiassa muinaisesta Akrotirin kylästä (siitäkin erillinen juttu) löytyneitä esineitä ja mm. täydellinen kopio yhdestä talosta löytyneestä seinämaalauksesta. Jokaisen esineen kohdalla on pienimuotoinen selitys. Kun käy tuossa museossa ja Akrotirin kaivauksilla, saa irti Santorinin historiasta melkoisen palasen.

 

 



Siitä museolta sitten kun jatkaa ylöspäin tulee tämän kirkon (Agios Minás) luokse ja sen kohdalta sitten avautuu näkymä calderaan, jonka keskellä sijaitsee Néa Kaménin tulivuorisaari. Näky on uskomaton eikä sitä voi oikeasti vangita minkäänlaisella kameralla. Caldera on 100 neliökilometrin suuruinen ja jos tulee sellainen tunne, että se on suuri, se johtuu yksinkertaisesti siitä, että se on suuri. Calderaa ei pysty hallitsemaan yhdellä katseella ~ päätä on pakko hieman panoroida, jotta pääsee tutustumaan koko vajoamaan. Tuon näkymän kohtasin ensimmäistä kertaa keväällä 1995 ja on pakko sanoa, että se jäi aikamoisena kokemuksena mieleen.



Thirassa on paljon kauppoja - ihan turistikamaa, vaatetta ja kaikenlaista pikku tilpehööriä, mutta myös vaativammallekin ostajalle kelvollisia koru-,kello- ja matkamuistokauppoja. Kapeita kujia kiertäessään näkee monenlaista ja siellä saa helposti kulumaan tuntikausia, kun syynäilee joka ovesta sisään. Ruokapaikkoja on ja mitä lähempänä olet sitä huikeaa näköalaa, sitä parempaa hintaa joudut maksamaan.





Thiran alapuolella on vanha satama, Skála Firóni, jonne pääsee kiemuratietä pitkin kävellen, aasin kyydillä tai ”hiihtohissillä”. Satamaan pysähtyy usein loistoristeilijöitä, joilta ilmeisen varakkaat turistit sitten tulevat kiertelemään kaupungille ja ostelemaan mitä nyt sitten ostavatkin. Uskoisin, että Thiran hintoihin nämä risteilyvieraat ovat tuoneet hieman ylimääräistä hintaa.

 



Heti siinä Thiran pohjoispuolella ovat Firostefani ja Imerovigli, jotka kuulemma ovat vähän varakkaampien ihmisten lomanvietto- ja myös asuinpaikkoja. Sitä en tiedä, koska en ole käynyt, mutta kaiketi se on totta, koska kirjoissa näin sanotaan.